Kyllä näitä pelonaiheita löytyy koiriltakin. Oltiin tänään Agon kanssa iltalenkillä ja Ago töhötti menemään tavalliseen tapaansa. Yhtäkkiä se näki aivan älyttömän pelottavan oksan. Tai en kyllä ole varma, mitä se itseasiassa pelkäsi, ilmeisesti kuitenkin oksaa. Meni aivan matalaksi ja kuikuili kauhistuneena oksaa. Itse pysähdyin ja olin täysin hiljaa, halusin nähdä, pystyykö Ago voittamaan pelkonsa. Ago kierti selkäni takaa oksan luokse, varovasti, mutta erittäin uteliaana. Ja voi että oli polleaa poikaa, kun tajusi, ettei ollut edes mikään vaarallinen juttu. Ihme höppänä tuo otus kyllä on. :) Mutta aivan loistava juttu, että uteliaisuus voitti pelon. Ago meni siis heti tutkimaan oksaa, kiersi vain ensin mun selän takaa. Eli me ei kökötetty puolta tuntia odottamassa, josko koira voittaisi pelkonsa ilman mun apuja.