Tylsyys iski, joten treenattiin Agon kanssa uusi temppu, kuole. Ei mennyt viittä minuuttia kauempaa, kun poika makasi selällään tassut kohti taivasta ja "julma hymy" naamallaan. Ainut "ongelma" on vaan se, että häntä ei malttaisi pysyä paikallaan, mutta lentäväthän kanatkin ilman päätä, niin miksei lagotto voi heiluttaa häntäänsä kuolleenakin?

Käytiin myös katsomassa Aza saksanseisojaa. Vähän aikaa piti kyllä miettiä kumpi olikaan vanhempi 12-vuotias Aza vai 2-vuotias Ago, sen verran pirteä neiti on aina mut nähdessään. Vanhat koirat ovat ihania, niissä on vain "sitä jotain". Azan kanssa aloitin koiraharrastukseni ja ilman Azaa meillä tuskin Agoakaan olisi.